Kesän voisi kai sanoa viimein tulleen. On niin kiva, kun kaikki paikat vihertää ja on lämmintä. Niin ja tulipa ytl:stä lopulliset pisteetkin vihdoin ja nyt olen sitten virallisesti ylioppilas. Lakki on hankittu ja äidille lyyra myös. Ensi viikolla sitten lakitus ja juhlat. Ensi viikkoon mahtuu myös monta muuta jännää juttua, kuten esimerkiksi vuokrasopimuksen allekirjoittaminen ja muuton aloittaminen. Ehkä tämän myötä alkaa se kuuluisa uusi elämäkin?
Töissä on kivaa ja tuntuu, että päivät vaan hupenee liian nopeasti. Työ ei ehkä ole sitä, mitä olen aina halunnut tehdä (joskaan en myöskään tiedä millaista se unelmatyö olisi...), mutta työkaverit on ihan huippuja ja hauskaa riittää. Viimeksi tänään naurettiin vedet silmissä.
Huoneen perusteellinen siivous on aloitettu ja pakkaaminen siinä sivussa. Vaatekaappi on oikeastaan ainoa, jonka siivousta en ole vielä aloittanutkaan. Sepäs se suurin homma taitaa ollakin...
Iski äsken aivan järjetön ikävä. Ensin hevosherraani, koska juuri tällaisina aurinkoisina päivinä se otus oli parhaimmillaan. Sitten pappaa, koska en koskaan kuvitellut juhlivani ylioppilaaksi valmistumistani ilman häntä. Mutta neuvonantaja on poissa ja vain ikävä ja kultaiset muistot jäljellä.
Mua myöskin ärsyttää suuresti nykyinen katkonainen tapani kirjoittaa. Mihin on hävinnyt se tajunnanvirtana näytölle ilmestyvä yhtenäinen teksti? Toki se tekstin puute voi johtua myös siitä, etten oikein tiedä millaista se tajunnanvirta oikein on tällä hetkellä. Ei ainakaan kovin suoraa ja yksinkertaista, sen voin sanoa. Päässä pyörii jos jonkinlaista ajatusta menneestä, nykyisestä ja ennenkaikkea tästä hetkestä. Tiedän tehneeni elämässäni erittäinkin huonoja ratkaisuja, mutta eiköhän niitä vielä tässä vaiheessa elämää ehtisi korjailemaan. Tai ainakin tekemään seuraavalla kerralla paremman ratkaisun. Tämänhetkinen mielipiteeni on taas se, että koko ihastumisen tunteen (asiasta sadanteen) voisi poistaa tunnevalikoimasta. Onhan se tavallaan melko mukava tunne, mutta kun tähän hetkeen se ei oikein tunnu mahtuvan. Tai sitten vaan järki yrittää sanoa, että ajatus on täysin toivoton. Mutta minkäs teet, on se vaan kuitenkin niin söpö poika. Toisaalta ihastuminen täysin tuntemattomaan on kai melko harmitonta. Vai? Elämä saattais olla sata kertaa helpompaa teelusikan tunneskaalalla.
Oon huomannut, että tää alkukesä on mulle sellasta innostumisen ja uuden aloittamisen aikaa. Kaikki ovet ovat avoinna ja toivottavat tervetulleiksi. Pienen ihmisen pää menee aivan sekaisin tällaisen mahdollisuusmäärän edessä. Tätä ajatusvyyhtiä alkaa olla niin jumalattoman suuri määrä, etten enää tiedä miten sitä lähtisin purkamaan. Tai kenelle, se taitaa olla toinen ongelma. Asiat on kuitenkin ihan hyvin, mutta jos nämä kaikki ajatukset saisi purettua, ne voisi olla vielä paremmin. Vaikka puhun lähes taukoamatta ja paljon, olen silti äärettömän huono puhumaan.
Ei muuta tällä kertaa. Paitsi että, haastan teidät muutkin joskus kirjoittamaan blogeihinne, örr.
torstai, 24. toukokuuta 2012
tiistai, 15. toukokuuta 2012
pum?
Tuli taas semmonen olo et vois alottaa uuden elämän. Tai ainakin kääntää niin sanotusti puhtaan sivun. Onneks tossa kuun vaihteessa on siihen oikein hyvä mahdollisuus.
Sunnuntai oli aika kammopäivä. Tokihan oli paljon kivojakin juttuja, mut hyi saatana mikä ahdistuskohtaus. Siit onkin tovi, kun on viimeks sillain ahdistanut. Hyihyi.
Mun pää on täynnä jos jonkin sortin suunnitelmia ja palan halusta päästä toteuttamaan niitä. Elämän pieniä iloja. Tulis äkkiä perjantai. Ja sitten se toinen perjantai ja lauantai, sekä siinä samassa kuunvaihde. Ja sitten kesäkuun puoliväli. Sit tietäis taas enemmin tästäki elämästä!
Töis on ollu erityisen mukavaista. Huomen viel anivarhain viihtymään ja sitten ois pitkä viikonloppu.
Sarjassamme järjetöntä paskanjauhantaa, muttakun ei pään uumenista mitään järkevääkään tule.
Sunnuntai oli aika kammopäivä. Tokihan oli paljon kivojakin juttuja, mut hyi saatana mikä ahdistuskohtaus. Siit onkin tovi, kun on viimeks sillain ahdistanut. Hyihyi.
Mun pää on täynnä jos jonkin sortin suunnitelmia ja palan halusta päästä toteuttamaan niitä. Elämän pieniä iloja. Tulis äkkiä perjantai. Ja sitten se toinen perjantai ja lauantai, sekä siinä samassa kuunvaihde. Ja sitten kesäkuun puoliväli. Sit tietäis taas enemmin tästäki elämästä!
Töis on ollu erityisen mukavaista. Huomen viel anivarhain viihtymään ja sitten ois pitkä viikonloppu.
Sarjassamme järjetöntä paskanjauhantaa, muttakun ei pään uumenista mitään järkevääkään tule.
lauantai, 12. toukokuuta 2012
Naurukohtaus
Mä olen jotenkin niin hämmästynyt, etten enää tiedä mitä oikein pitäis ajatella. Niimpä olen päätynyt siihen, etten voi muuta kuin nauraa koko kuviolle. Saapa nähdä mitä jatkossa tulee, mutta systeemin ois pakko hiukan muuttua. Mikä mua eniten jäi vituttamaan, on tää että heti kun menen sanomaan ääneen mitä ajattelen ja mikä fiilis mul on niin oon marttyyri. No, eipä niin kauheesti tarvii ihmetellä miks en välttämättä aina sano mitä mun päässä liikkuu. Eilen olin taas niin räjähdyalttiissa pisteessä, et luojan kiitos tää kaikki vaan naurattaa ja tekis mieli sanoa et ei kiinnosta tippaakaan. Mikä on kyllä oikeastaan totta. Friends or nothing, ku eihän tässä haluta pilata mitään.
Nyt meen ja vietän mukavaisan lauantaipäivän 8))
Nyt meen ja vietän mukavaisan lauantaipäivän 8))
perjantai, 11. toukokuuta 2012
tiistai, 8. toukokuuta 2012
Hymyile maailmalle, niin maailma hymyilee sinulle
Tänään on sitten se päivä. Uskomatonta sinänsä, että olen suuntaamassa tähän päivään ihan uudenlaisella voimalla ja innolla. Tämä on hyvä juttu.
Eilisillan keskustelutuokion jälkeen olis tehnyt mieli repiä itteltä pää irti. Tai tehdä ihan vaan jotain, koska jestas miten typerä ja sokea olen ollut. Keskittynyt liikaa siihen miltä musta tuntui, ja unohtanut keskittyä myös ympärilleni. Enkä muuten anna itelleni anteeksi, jos se toistuu. Kun en oikein anna tätäkään. Jos jotain positiivista pitää etsiä niin ainakin me puhuttiin.
Vaihtaakseni jälleen aihetta hyvinkin lennossa, odotan niin innolla Tim Burtonin ja Johnny Deppin uutta leffaa. En edes tiedä koska se tulee leffateatteriin, mutta seuraakin sain (johtunee siitä, että mä lupasin kustantaa liput?), joten sitähän mennään tuijottelemaan. Onkin sellasta seuraa, että ihan vituttaa, kun nähdään niin harvoin. No, josko asia korjaantuisi tässä sitten, kun... muitakin asioita ratkeaa. Jestas miten epäselvää tekstiä. Mutta sanottaisko näin, yksi parhaista ystävistäni, jota näkee liian harvoin.
Tajusin taas tässä, että enpä ole serkkutyttöänikään nähnyt liian pitkään aikaan (huvittavinta on se, että olen useammin nähnyt sen serkkutytön, joka asuu Espoossa, kuin tämän, joka asuu Raumalla). Asiaan siis tarvitaan muutosta! Tämän viikon voisi nimetä jokskin muutosviikoksi. Tapahtuu niin paljon, että kattellaan oonko viikonloppuna enää itekkään kärryillä. Tuskin.
Viikonloppuna voiskin koittaa taas kiipustella Sannivauvan kyytiin. Sikälimikäli kelit sallii ja joku ehtii vähän jeesailemaan, kun vauva on välillä vielä vähän pallo hukassa. Eilen oli ponien harjaus -episodi, pöllytettiin kaikki kolme otusta. Harjattiin Viivistä Ronjan kanssa varmaan jätesäkillinen karvaa irti (tai siis, minä harjasin, Ronja raaputti harjalla seiniä enemmän kuin ponia...).
Oon tässä taas miettinyt kauheesti kaikkea. Josko tämän päivän jälkeen sais asetettua edes ensimmäisen palasen paikoilleen.
Eilisillan keskustelutuokion jälkeen olis tehnyt mieli repiä itteltä pää irti. Tai tehdä ihan vaan jotain, koska jestas miten typerä ja sokea olen ollut. Keskittynyt liikaa siihen miltä musta tuntui, ja unohtanut keskittyä myös ympärilleni. Enkä muuten anna itelleni anteeksi, jos se toistuu. Kun en oikein anna tätäkään. Jos jotain positiivista pitää etsiä niin ainakin me puhuttiin.
Vaihtaakseni jälleen aihetta hyvinkin lennossa, odotan niin innolla Tim Burtonin ja Johnny Deppin uutta leffaa. En edes tiedä koska se tulee leffateatteriin, mutta seuraakin sain (johtunee siitä, että mä lupasin kustantaa liput?), joten sitähän mennään tuijottelemaan. Onkin sellasta seuraa, että ihan vituttaa, kun nähdään niin harvoin. No, josko asia korjaantuisi tässä sitten, kun... muitakin asioita ratkeaa. Jestas miten epäselvää tekstiä. Mutta sanottaisko näin, yksi parhaista ystävistäni, jota näkee liian harvoin.
Tajusin taas tässä, että enpä ole serkkutyttöänikään nähnyt liian pitkään aikaan (huvittavinta on se, että olen useammin nähnyt sen serkkutytön, joka asuu Espoossa, kuin tämän, joka asuu Raumalla). Asiaan siis tarvitaan muutosta! Tämän viikon voisi nimetä jokskin muutosviikoksi. Tapahtuu niin paljon, että kattellaan oonko viikonloppuna enää itekkään kärryillä. Tuskin.
Viikonloppuna voiskin koittaa taas kiipustella Sannivauvan kyytiin. Sikälimikäli kelit sallii ja joku ehtii vähän jeesailemaan, kun vauva on välillä vielä vähän pallo hukassa. Eilen oli ponien harjaus -episodi, pöllytettiin kaikki kolme otusta. Harjattiin Viivistä Ronjan kanssa varmaan jätesäkillinen karvaa irti (tai siis, minä harjasin, Ronja raaputti harjalla seiniä enemmän kuin ponia...).
Oon tässä taas miettinyt kauheesti kaikkea. Josko tämän päivän jälkeen sais asetettua edes ensimmäisen palasen paikoilleen.
maanantai, 7. toukokuuta 2012
Live your dream
Tänään oli hyvä päivä! Pyörittiin ja hyörittiin mun työpäivän jälkeen hormoonihirviön kans kaupungilla. Oli ehkä parasta, liian pitkä aika ku viimeks oltiin kunnol nähty! <3 Sain myös kuunnella juniorin sydänääniä, emmää kest.
Huomenna on jänskä päivä. Niinku keskiviikkonakin. Torstai pitäis ol normi, ja perjantaina leimaa jeuu!
Mun bloggauksissani ei oo enää järjen hiventäkään. Mutta pähkinänkuoressa, alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että elämän pikku sirpaleet asettuu takaisin paikoilleen. Tokihan sinne säröjä jää, mutta mistäpä sitä muuten tietäisi eläneensä. Välit häneen alkaa kai normalisoitua. Tai näin mä ainakin kuvittelisin. Ainakaan mua ei enää haittaa, enää muhun ei kolise niin lujaa kaikki. Kiitos hänen mun haarniskani on taas hivenen kestävämpi. (So bring it on, world.) Toivon syvästi kaikkea hyvää hänelle, enkä missään nimessä halua kenenkään satuttavan sitä ihmistä.
Sitten on se toinen. Perkele, miten sitte voikaan tehdä kaikesta niin hankalaa? Siis puolin ja toisin. Kumpikaan ei yksinään ole syypää, mutta voiskohan joku asia joskus mennä vähän helpommin?
Mua hiukan jännittää tulevaisuus, mutta ei silti pelota. Vielä ainakaan. On sellanen innostusjännitys, että mitä jos kaikki vaan hajoaakin palasiksi. Vaikka onpahan sellasesta ennenkin selvitty. Elämä on elämistä varten, joten kai sitä tässä vaiheessa vois ruveta todenteolla elämään.
Huomenna on jänskä päivä. Niinku keskiviikkonakin. Torstai pitäis ol normi, ja perjantaina leimaa jeuu!
Mun bloggauksissani ei oo enää järjen hiventäkään. Mutta pähkinänkuoressa, alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että elämän pikku sirpaleet asettuu takaisin paikoilleen. Tokihan sinne säröjä jää, mutta mistäpä sitä muuten tietäisi eläneensä. Välit häneen alkaa kai normalisoitua. Tai näin mä ainakin kuvittelisin. Ainakaan mua ei enää haittaa, enää muhun ei kolise niin lujaa kaikki. Kiitos hänen mun haarniskani on taas hivenen kestävämpi. (So bring it on, world.) Toivon syvästi kaikkea hyvää hänelle, enkä missään nimessä halua kenenkään satuttavan sitä ihmistä.
Sitten on se toinen. Perkele, miten sitte voikaan tehdä kaikesta niin hankalaa? Siis puolin ja toisin. Kumpikaan ei yksinään ole syypää, mutta voiskohan joku asia joskus mennä vähän helpommin?
Mua hiukan jännittää tulevaisuus, mutta ei silti pelota. Vielä ainakaan. On sellanen innostusjännitys, että mitä jos kaikki vaan hajoaakin palasiksi. Vaikka onpahan sellasesta ennenkin selvitty. Elämä on elämistä varten, joten kai sitä tässä vaiheessa vois ruveta todenteolla elämään.
maanantai, 23. huhtikuuta 2012
Kaboom
Serkkuplikka oli jotain haasteentynkää heittänyt tähän suuntaan, joten tällästä: Kirjoita
itsestäsi kahdeksan asiaa, joista pidät. Ulkonäkö/luonne/taito/mikä
vain. Nyt on lupa kehua itseään! Laita haaste eteenpäin ainakin yhdelle
bloggaajalle.
1. Bodyart
-Leimat etunenässä, ne on kaikki mulle tärkeitä ja niillä on erityinen merkitys.
2. Taistelutahto
-Jos sen nyt niin voi ilmaista. Enimmäkseenhän se taitaa olla silkkaa itsepäisyyttä.
3.Avoimuus
-Kaiken suhteen. Musiikki, ihmiset, tilanteet, tapahtumat... Minä itse.Toki mukaan mahtuu myös epäluuloja, mutta eikös niitä löydy ihan jokaiselta jotain asiaa kohtaan.
4. Kuunteleminen
-Osaan mielestäni kuunnella. Yritän jopa löytää muutaman niin sanotusti viisaan sanan avuksi, mutta näillä kokemuksilla on vaikea mitään kovin aurinkoista keksiä.
5. Nilkat
-Jos jostain ruumiinosastani pidän, niin se on sitte nilkat. Mut niihin ei saa koskea, se on järkyttävää.
6. Hummailu
-Olen äärityytyväinen, etten koskaan lopettanut harrastamista. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun 600kg eläin menee lähes pelkän ajatuksen voimalla haluamaasi suuntaan ja haluamaasi vauhtia.
7. Pyrkiminen huomaavaisuuteen
-Yritän olla huomaavainen ja mukava muille. On myös tilanteita, joissa on pakko laittaa itsensä etusijalle. Siksi sana 'pyrkiä'.
8. Kirjoittaminen
-Kun kaikki palaset loksahtaa kohdilleen, kirjoitan ihan hyvin. En kirjakielisesti moitteetonta tekstiä, vaan enemmänkin luontevaa ja värikästä tekstiä.
Onpa kammottava keksiä tollasia. Mut haastan Ipan ja Sarppaen 8) heheheh.
Mulla oli kyllä taas joku loistokas visio siitä, mitä tänään kirjoittaisin. No, se visio oli ja meni. Töissä oli ihan kiva päivä tänäänkin ja sain melko kivan määrän kappaleita tehtyä. Huomenna ja keskiviikkona olis sitten meiningeissä riipasta 12h päivät, niin saa samantien tehtyä torstain Ypäjäreissun sisälle. Toivottavasti siis saan olla sen verran pidemmät päivät.
Elämä on saanu rullailla ihan omin avuin viime aikoina. Pikkuhiljaa saapuu tunne siitä, että nyt aletaan polkea pojat vauhtia tähän toimintaan. Ei jarrutella. Sitä on tehty riittämiin. Sain ehkä maailman sulosimman viestin maailman parhaalta soulmatetytöltä! 'Hei pupu, mä tässä mietin että Adele ei olis koskaan tehnyt yhtä hyviä, palkittuja, platinaa myyneitä ja suurmenestykseen johtaneita levyjä jos se ei olisi käynyt läpi eroa sen poikaystävästä.' Se antoi ihan uutta voimaa tähän kevääseen. Mitä mä olisinkaan tehnyt, jos ei olis ollut sen tytön neuvoja ja rohkaisevia sanoja kaikenmaailman käänteissä.
Kuuntelin tänään ekaa kertaa elämässäni Westlifeltä sellasen biisin ku Us against the world (muistinkohan edes oikein...). Oli kyllä kuuntelemisen arvonen ja oli myös pakko linkata se Bimbaumurulle nassukirjaan. Tänne en jaksa linkitellä, mut suosittelen lämpimästi kuuntelemaan sen vaikka sieltä juutuupista.
Niin joo ja lauantaina mun kieli sai korunsa takasin! Siinä ohessa törmäsin unelmieni mieheen, mutta taitaa olla yhtä toiveajattelua kuin esimerkiksi se Vin Diesel... Paitsi että Vin Diesel jäis kakkoseks. Uskomatonta mutta totta. Sil vois kyl olla enemmän omaisuutta... No ihan sama, pointti tuli selväks kuitenkin.
Päämäärätön pohdinta taukoaa, päivän Bimbaukiintiö on aivan tyhjä ->
1. Bodyart
-Leimat etunenässä, ne on kaikki mulle tärkeitä ja niillä on erityinen merkitys.
2. Taistelutahto
-Jos sen nyt niin voi ilmaista. Enimmäkseenhän se taitaa olla silkkaa itsepäisyyttä.
3.Avoimuus
-Kaiken suhteen. Musiikki, ihmiset, tilanteet, tapahtumat... Minä itse.Toki mukaan mahtuu myös epäluuloja, mutta eikös niitä löydy ihan jokaiselta jotain asiaa kohtaan.
4. Kuunteleminen
-Osaan mielestäni kuunnella. Yritän jopa löytää muutaman niin sanotusti viisaan sanan avuksi, mutta näillä kokemuksilla on vaikea mitään kovin aurinkoista keksiä.
5. Nilkat
-Jos jostain ruumiinosastani pidän, niin se on sitte nilkat. Mut niihin ei saa koskea, se on järkyttävää.
6. Hummailu
-Olen äärityytyväinen, etten koskaan lopettanut harrastamista. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun 600kg eläin menee lähes pelkän ajatuksen voimalla haluamaasi suuntaan ja haluamaasi vauhtia.
7. Pyrkiminen huomaavaisuuteen
-Yritän olla huomaavainen ja mukava muille. On myös tilanteita, joissa on pakko laittaa itsensä etusijalle. Siksi sana 'pyrkiä'.
8. Kirjoittaminen
-Kun kaikki palaset loksahtaa kohdilleen, kirjoitan ihan hyvin. En kirjakielisesti moitteetonta tekstiä, vaan enemmänkin luontevaa ja värikästä tekstiä.
Onpa kammottava keksiä tollasia. Mut haastan Ipan ja Sarppaen 8) heheheh.
Mulla oli kyllä taas joku loistokas visio siitä, mitä tänään kirjoittaisin. No, se visio oli ja meni. Töissä oli ihan kiva päivä tänäänkin ja sain melko kivan määrän kappaleita tehtyä. Huomenna ja keskiviikkona olis sitten meiningeissä riipasta 12h päivät, niin saa samantien tehtyä torstain Ypäjäreissun sisälle. Toivottavasti siis saan olla sen verran pidemmät päivät.
Elämä on saanu rullailla ihan omin avuin viime aikoina. Pikkuhiljaa saapuu tunne siitä, että nyt aletaan polkea pojat vauhtia tähän toimintaan. Ei jarrutella. Sitä on tehty riittämiin. Sain ehkä maailman sulosimman viestin maailman parhaalta soulmatetytöltä! 'Hei pupu, mä tässä mietin että Adele ei olis koskaan tehnyt yhtä hyviä, palkittuja, platinaa myyneitä ja suurmenestykseen johtaneita levyjä jos se ei olisi käynyt läpi eroa sen poikaystävästä.' Se antoi ihan uutta voimaa tähän kevääseen. Mitä mä olisinkaan tehnyt, jos ei olis ollut sen tytön neuvoja ja rohkaisevia sanoja kaikenmaailman käänteissä.
Kuuntelin tänään ekaa kertaa elämässäni Westlifeltä sellasen biisin ku Us against the world (muistinkohan edes oikein...). Oli kyllä kuuntelemisen arvonen ja oli myös pakko linkata se Bimbaumurulle nassukirjaan. Tänne en jaksa linkitellä, mut suosittelen lämpimästi kuuntelemaan sen vaikka sieltä juutuupista.
Niin joo ja lauantaina mun kieli sai korunsa takasin! Siinä ohessa törmäsin unelmieni mieheen, mutta taitaa olla yhtä toiveajattelua kuin esimerkiksi se Vin Diesel... Paitsi että Vin Diesel jäis kakkoseks. Uskomatonta mutta totta. Sil vois kyl olla enemmän omaisuutta... No ihan sama, pointti tuli selväks kuitenkin.
Päämäärätön pohdinta taukoaa, päivän Bimbaukiintiö on aivan tyhjä ->
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)